Säästöpuiden sijoittaminen vaatii suunnittelua

Marjanpoimija käyskentelee korinsa kanssa metsässä. Hän ohittaa kasvatushakkuukohteen, jolle on jätetty tiivis puurykelmä. Rykelmästä löytyy sekä taimia että suuria puita. Yksi puu on kaatunut maahan. Sama näky toistuu läheisellä uudistushakkuukohteella.

Marjanpoimija hämmästelee näkyä ja pohtii: Mistä on kyse?

Ilmiö nimeltä säästöpuu

Säästöpuut ovat metsiin pysyvästi jätettäviä eläviä puita sekä runkolahopuita. Vaikka säästöpuu ajan saatossa kaatuisi, ei sitä korjata pois.

PEFC Suomen pääsihteeri Auvo Kaivola tietää kertoa, että vaatimus säästöpuista on ollut Suomen metsäsertifioinnin standardeissa jo vuodesta 1997 lähtien.

Nykyinen standardi vaatii jättämään kasvatus- ja uudistushakkuukohteille vähintään kymmenen säästöpuuta hehtaarille leimikkotasolla. Säästöpuut kannattaa keskittää leimikolla puuryhmiin.

Mitkä soveltuvat säästöpuiksi?

Säästöpuiksi jätetään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puita, jotka edistävät näille ominaisten lajien elinoloja. Tällaisia puita ovat esimerkiksi petolintujen pesäpuut, järeät katajat, vanhat ja järeät puut tai kookkaat haavat.

Mikäli vaatimuksen määrittelemiä puita tai järeää runkolahopuustoa ei löydy, jätetään säästöpuiksi monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä, rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 10 cm paksuja puita. Runkolahopuiden tulee olla rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 20 cm paksuja keloja ja muita kuolleita pystypuita, pökkelöitä ja maapuita.

Rinnankorkeusläpimitta on rungon läpimitta, joka mitataan 1,3 metrin korkeudelta joko maasta tai puun juurenniskasta.

Suunnittelulla tärkeä rooli

Säästöpuuvaatimuksen muututtua PEFC-standardien viimeisimmällä päivityskierroksella, on kohteiden suunnittelulla aiempaa suurempi rooli.

Säästöpuut suositellaan sijoittamaan pienryhmiin esimerkiksi vesistöjen tai erityisten luontokohteiden ääreen. Säästöpuuryhmien maanpinnan tulee säilyä rikkomattomana.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä kasvatushakkuukohteiden suunnitteluun. Jo ennen hakkuuta on syytä suunnitella säästöpuuryhmän paikka, jotta se säilyisi riittävän peitteisenä eikä alikasvosta raivattaisi.

Tasa- ja eri-ikäisrakenteista metsänkasvatusta koskevat samat säännöt. Myös eri-ikäisrakenteisessa metsässä säästöpuut tulisi keskittää selkeästi erottuviin ryhmiin.

Marjanpoimija voi siis jatkossakin iloita metsiin jätetyistä säästöpuista – jopa tuplasti, sillä jätettävien säästöpuiden määrä on kaksinkertaistunut sitten edellisten vaatimusten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *