Muinaisjäännökset kertovat historiastamme – säilytetään metsätalouden toimenpiteissä

Maapohjassamme on säilynyt paljon merkkejä entisaikojen ihmisten elämästä. Kiinteät muinaisjäännökset ovat lain nojalla rauhoitettuja. Ne kertovat elämisestä, asumisesta, liikkumisesta, elinkeinojen ja uskonnon harjoittamisesta sekä kuolleiden hautaamisesta. Myös PEFC-sertifiointi edellyttää muinaisjäännösten säilyttämistä metsätalouden toimenpiteissä.

Muinaisjäännökset ovat maassa tai vedessä säilyneitä muistoja menneistä sukupolvista. Jotkut muinaisjäännökset, kuten hautaröykkiöt, uhrikivet ja linnavuoret, erottuvat maisemassa vielä tänäkin päivänä. Toiset ovat kokonaan maan peitossa kuten asuin- ja työpaikat ja maahan kaivetut haudat. Veden alla yleisimpiä muinaisjäännöksiä ovat laivojen hylyt.

Jääkautta edeltävältä ajalta Suomessa tunnetaan vain yksi muinaisjäännös, Susiluola Kristiinankaupungissa. Vanhimmat esihistoriallisen ajan muinaisjäännökset ovat 9000 vuotta vanhoja. Historiallisen ajan muinaisjäännökset ovat 1200-1900-luvuilta.

Kaikkia muinaisjäännöksiä ei ole vielä edes löydetty. Joka kesä arkeologit ja muut maastossa liikkujat löytävät ennestään tuntemattomia muinaisjäännöksiä.

Laki ja sertifiointi suojaavat

Muinaismuistolain mukaan kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Ilman lain nojalla annettua lupaa kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty.

Monia muinaisjäännöksiä saattaa olla vaikea huomata. Ne voivat olla vaatimattomia kumpuja tai kiviröykkiöitä. Jos maata kaivettaessa tai muuta työtä suoritettaessa tavataan kiinteä muinaisjäännös, jota aikaisemmin ei ole tunnettu, on työ muinaisjäännöksen kohdalta heti keskeytettävä ja työnjohdon on viipymättä ilmoitettava asiasta Museovirastoon.

Vanha pyyntikuoppa on huomioitu Loimaan Krekilänkankaalla. Harvennushakkuussa se on paljastettu näkyviin poistamalla puusto kuopasta. Kuva: Jari Neero

Sertifiointikriteeri 30 edellyttää, että kiinteät muinaisjäännökset säilytetään metsätalouden toimenpiteissä. Varsinkin maanmuokkauksissa ja teiden rakentamisessa tulee olla tarkkana. Sertifiointitarkastuksissa pyydetään lausunto asiasta Museovirastolta. Lisäksi on edellytetty, että kaikilla toimijoilla on tiedossa tunnetut muinaismuistot. Haasteena on, että tietojärjestelmien paikkatieto kulkee leimikon suunnittelusta aina muokkauskoneen hyttiin saakka.

Tiedon kulku pitää varmistaa

Läntinen alue sai viime vuoden sertifiointitarkastuksessa lievän poikkeaman muinaisjäännösten säilyttämisestä. Keski-Pohjanmaalla oli osa esihistoriallisesta röykkiöalueesta tuhoutunut metsänäestyksessä ja asiasta oli tehty tutkintapyyntö poliisille. Kohde oli tiedossa ja tarkoitus jättää muokkaamatta, mutta jostain syystä vahinko sattui.

Korjaavana toimenpiteenä läntinen sertifiointitoimikunta suosittaa, että suojeltavien muinaisjäännösten säilymisen varmistamiseksi kaikki toimijat laatisivat ja vahvistaisivat toimintamallin. Kohteiden ympärille voisi jättää hakkuussa säästöpuita tai huomiota herättävän korkeita ”tumppikantoja”.

Netissä hyviä lähteitä

Muinaismuistot eivät ole mitään salaista tietoa. Nykyisin netistä löytyy Museoviraston muinaisjäännösrekisterin tietokanta karttasovelluksissa sekä paikkatiedot ja linkit infotietokantoihin.

Muinaismuistot.info-palvelussa on tietoa punaisella pisteellä merkittyjen muinaisjäännösten lisäksi myös rakennusperintökohteista ja merkittävistä kulttuuriympäristöistä.

Kokemuksesta voin sanoa, että löytyy paljon mielenkiintoista tietoa, johon uppoutumalla saattaa vierähtää tunti jos toinenkin. Kokeile seuraavia: muinaismuistot.info, kartta.museoverkko.fi, kyppi.fi tai paikkatietoikkuna.fi.

 

Kirjoittanut

Heli Mutkala-Kähkönen
Läntisen sertifiointitoimikunnan puheenjohtaja

Julkaistu Pirkanmaan metsänhoitoyhdistysten jäsenlehdissä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *