Joulun puu

Siinä se nyt töröttää. Vähän vinossa, hieman raasu. Mutta ihan itse haettu joulupuu.

Kaikkien pelisääntöjen mukaan tuli toimittua:

  1. Valitaan oma PEFC-metsä
  2. Valitaan yläkuun vaihe (kyllä vanha kansa tietää -ajatuksella)
  3. Otetaan peräkärry (tätä vanha kansa ei tiennyt). Kuusi on suojattava viimalta kuljetuksessa.
  4. Parhaita yksilöitä vain ihaillaan; tulevaa PEFC-rahasampoa ei voi kaataa
  5. Kävellään väsymykseen asti metsää ympäri, mutta valitaan se ensimmäinen kuusi
  6. Sahataan varmuuden vuoksi hieman lyhyeksi
  7. Raahataan kärryyn vaurioista välittämättä
  8. Siivousta vältellen lapioidaan kärryä ympäri ainakin tunnin ajan
  9. Kotona hidas sulatus viileässä varastossa lämpimän juoman kera
  10. Sahataan vielä uusi imupinta ennen jalkaan laittoa.

Itse haetun kuusen ei tarvitse olla huippukomea. Se tunne puun oksilla peittää pienet kauneusvirheet. Ja isommat peittyvät reiluilla koristeilla.

Pakko myöntää, että perhe oli oikeassa. Aika paha keli ja rankka reissu kuusen hakemiseen, mutta se tunne. Näin on aina kuulunut tehdä. Ja kyllä ne pian tunnustavat, että on siinä jotakin tunnetta tuossa omasta metsästä haetussa kuusessa.

Ja on se ulkoilmaan jo tottunut. Ei kai se olisi sisälle halunnutkaan.

Porukalla ”poimittiin” kuusiviljelmältä tämä sopusuhtainen PEFC-puu joulurauhan tuojaksi. Se sopii ehdottomasti parhaiten sisätiloihimme. Siitä on tullut jo joulun perinne.

Joulua!

 

Kirjoittanut

Jukka Hujala, sertifiointitoimikunnan puheenjohtaja, jukka.hujala(at)mtk.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *