8.14.1 Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kasvatus- ja uudistushakkuukohteissa sekä energiapuun korjuussa jätetään pysyvästi sekä eläviä säästöpuita että kuollutta puustoa. Monimuotoisuutta ja metsälajistoa turvataan säilyttämällä sekapuustoisuutta ja tiheikköjä.

Indikaattorit

Hakkuissa pysyvästi jätettyjen säästöpuiden lukumäärä on keskimäärin vähintään 10 kappaletta ja kuolleiden puiden lukumäärä keskimäärin vähintään 10 kappaletta hehtaarilla. Tuore metsätuhon seurauksena syntynyt vahingoittunut puu voidaan laskea mukaan siten, että vahingoittuneiden, elävien ja kuolleiden säästettävien puiden kokonaismäärän yhteensä pitää olla vähintään 20 kpl/ha. Säästöpuut voidaan keskittää leimikkotasolla, joka voi koostua useista erillisistä metsikkökuvioista. Mikäli leimikkotasolla ei ole riittävästi kuollutta puuta, tehdään vähintään 2–5 tekopökkelöä hehtaaria kohden erityisesti lehtipuista. Monipuolisen lajiston ja riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa säilytetään tiheikköjä ja sekapuustoisuutta silloin, kun niitä esiintyy luontaisesti kuviolla ja sekapuustoisuus ei vaaranna kasvatettavien puulajien kasvatusta.

Määritelmät

Säästöpuut ovat eläviä, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita.
Säästöpuiksi jätetään

  • petolintujen pesäpuut
  • järeät katajat
  • vanhat palokoroiset puut
  • aiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitä
  • muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä
  • jaloja lehtipuita
  • kookkaita haapoja
  • puumaisia raitoja, tuomia ja pihlajia
  • tervaleppiä
  • kolopuita
  • metson havaittuja hakomispuita.

Edellä lueteltujen puuttuessa jätetään säästöpuiksi biologisen monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä, rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 15 cm paksuja puita, joilla on hyvät edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi.

Säästöpuut suositellaan jätettäväksi ensisijaisesti ryhmiin ja kohdassa 8.11 lueteltujen arvokkaiden elinympäristöjen välittömään läheisyyteen, kohdan 8.16 tarkoittamien avosoiden reunaan jätetyille suojakaistoille sekä kohdan 8.17 tarkoittamien vesistöjen ja pienvesien suojakaistoille. Kohdissa 8.16 ja 8.17 tarkoitetuille suojakaistoille jätetyt puut sisältyvät säästöpuuston määrään, kun ne täyttävät säästöpuustolle asetetun läpimittavaatimuksen.

Säästöpuuryhmien maanpinta säilytetään rikkomattomana, eikä niiden alustoja raivata.
Säästöpuita ei tule jättää turvallisuusriskin takia tärkeiden rakenteiden, kuten liikenneväylien tai sähkö- ja puhelinlinjojen, välittömään läheisyyteen eikä muinaisjäännösten päälle.
Kuolleella puustolla tarkoitetaan rinnankorkeusläpimitaltaan yli 20 cm paksuja keloja ja muita kuolleita pystypuita, pökkelöitä ja maapuita. Lahopuulla ei tarkoiteta taloudellista käyttötarkoitusta varten pystyyn kuivatettuja keloja eikä kuollutta havupuustoa silloin, kun sen korjaamatta jättäminen olisi vastoin lakia metsätuhojen torjunnasta (1087/2013).
Leimikolla tarkoitetaan puunkorjuuta varten rajattua tai merkittyä saman metsänomistajan omistamaa metsäaluetta, joka voi koostua useista erillisistä ja eri tavoin sekä eri aikaan hakattavista metsikkökuvioista.
Tekopökkelöt ovat n. 2–5 metrin korkeudelta katkaistavien puiden tyviosia.
Uudistushakkuissa tekopökkelöiksi katkaistaan rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 15 cm paksuja puita.
Tiheiköt ovat pienialaisia lajistolle suojaa tuovia puuryhmiä. Tiheikön on hyvä olla puustoltaan monilajinen, sisältää kuusia ja olla kooltaan minimissään 10 m2. Myös säästöpuuryhmät muodostavat tiheikköjä, kun niiden alustoja ei ole raivattu.
Sekapuustoisuus tarkoittaa, että metsässä on pääpuulajin lisäksi yhtä tai useampaa puulajia lehtipuita suosien.

Kysymyksiä vaatimuksen tulkinnasta

Onko standardissa vaatimusta säästöpuiden sijainnin dokumentoinnista kasvatus- ja uudistushakkuissa?

Standardissa ei ole vaatimusta säästöpuiden dokumentointiin liittyen, mutta tarvittaessa niiden sijainti on pystyttävä osoittamaan niin kasvatus- kuin uudistushakkuissa. Esimerkiksi auditointien ja laadunseurannan tarkastusten yhteydessä pitää olla tiedossa, missä säästöpuut sijaitsevat. Dokumentoinnista on hyötyä erityisesti silloin, kun säästöpuut eivät selkeästi erotu maisemasta.

Metsänomistajan tulisi olla tietoinen jätettyjen säästöpuiden sijainnista ja häntä on hyvä muistuttaa, että säästöpuut pitää jättää kohteelle pysyvästi.


Pitääkö säästöpuut jättää ryhmään?

Säästöpuut jätetään ensisijaisesti ryhmään, mutta tämä on ainoastaan suositus, ei vaatimus. Lähtökohtaisesti säästöpuuryhmä on ekologisesti arvokkaampi kuin yksittäinen säästöpuu. Huomioitavaa on, että standardissa on listattuna erityisesti säästettävistä puista, joiden jättäminen on perusteltua, vaikka ne sijaitsisivat hajallaan leimikolla.


Pitääkö eri-ikäisrakenteisten ja tasaikäisrakenteisten metsien kasvatushakkuissa jättää säästöpuita, tekopökkelöitä ja tiheikköjä?

Kyllä, standardi velvoittaa jättämään kasvatus- ja uudistushakkuissa sekä energiapuunkorjuussa eläviä säästöpuita ja kuollutta puustoa, sekä säilyttämään tiheikköjä ja sekapuustoisuutta. Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn hakkuut rinnastetaan kasvatushakkuisiin.


Miten säästöpuita jätetään pienaukkohakkuissa?

Säästöpuita on jätettävä kaikissa hakkuissa, myös pienaukkohakkuissa. Säästöpuut tulisi keskittää leimikolla ensisijaisesti suojakaistoille, arvokkaiden elinympäristöjen yhteyteen, tai korjuuteknisesti haastaviin maastonkohtiin. Hakkuun jälkeen on pystyttävä osoittamaan säästöpuiden sijainti. Standardissa ei ole vaatimusta säästöpuiden dokumentointiin liittyen, mutta dokumentaatiosta on hyötyä erityisesti pienaukkohakkuiden yhteydessä, jolloin säästöpuita on vaikea erottaa ympäröivästä maisemasta. Mikäli pienaukkohakkuu toteutetaan kaistaleittain, Metsänhoidon suositukset ohjeistavat jättämään säästöpuita kaistaleelle vähentämään väylämäistä vaikutelmaa.


Jos on hehtaaria pienempi leimikko, niin montako säästöpuuta jätetään?

Hehtaaria käytetään suhdelukuna, eli esimerkiksi puolen hehtaarin aukolle jätetään 5 elävää säästöpuuta ja 5 kuollutta puuta, tai vähintään 1 tekopökkelö, jos kuolleita puita ei ole tarpeeksi.


Saako siemenpuut jättää säästöpuiksi?

Kyllä saa, mutta ne on jätettävä metsään pysyvästi. Erityisesti järeät männyt tuottavat kuollessaan arvokasta lahopuuta, joka säilyy metsässä pitkään turvaten talousmetsän lahopuujatkumoa. Standardissa ei ole vaatimusta säästöpuiden dokumentointiin liittyen, mutta dokumentaation avulla voidaan tarvittaessa jälkikäteen osoittaa auditoijalle tai laadunseurannan toteuttajalle, että siemenpuut on tarkoitettu säästettäväksi.


Saako tekopökkelöt sijoittaa säästöpuuryhmään?

Tekopökkelöt voi sijoittaa säästöpuuryhmiin ja se on jopa suositeltavaa, sillä ne lisäävät säästöpuuryhmän rakenteellisuutta ja tuottavat sinne nopeasti lahopuuta. Tekopökkelöitä voi hyödyntää myös säästöpuuryhmän merkitsemiseen maastossa, kun jättää pökkelöt sopivasti ryhmän reunoille.