8.11.1 Metsien hoito- ja käyttötoimenpiteet suunnitellaan ja tehdään siten, että
seuraavat vaatimukset toteutuvat:
a) Luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §:n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä, jotka luonnonsuojeluviranomainen on luonnonsuojelulain 30 §:n mukaisesti
päätöksellään määritellyt ja antanut päätöksen tiedoksi maanomistajalle tai
haltijalle, ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä
kohteella vaarantuu.
b) Metsälain (1093/1996) 10 §:n mukaisten luonnontilaisten tai luonnontilaisten
kaltaisten sekä ympäristöstään selvästi erottuvien erityisen tärkeiden
elinympäristöjen hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen
ominaispiirteet säilyttävällä tai vahvistavalla tavalla. Kohteissa ovat sallittuja myös
ne toimenpiteet, joille metsäviranomainen on myöntänyt luvan metsälain 11 §:n
perusteella.
c) Vesilain (587/2011) 2 luvun 11 §:n mukaisien luonnontilaisten vesiluontotyyppien luonnontilan vaarantaminen on kielletty pois lukien tapaukset, joihin lupaviranomainen on myöntänyt 2 momentin mukaisen poikkeuksen.
d) Lisäksi toimenpiteissä säilytetään jäljempänä lueteltujen luonnonsuojelullisesti
arvokkaiden elinympäristöjen biologista monimuotoisuutta luonnehtivat
ominaispiirteet. Elinympäristöt ovat tärkeimmiltä ominaispiirteiltään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, selvästi maastossa havaittavia ja
tunnistettavissa olevia.
Kohdan d) luonnonsuojelullisesti arvokkaat elinympäristöt, niiden tärkeimmät
säilytettävät ominaispiirteet ja keinot näiden ominaispiirteiden säilyttämiseksi ovat:
1. Supat ja luontaisesti puuttomat tai vähäpuustoiset paahderinteet
Kriteerissä tarkoitettujen suppien syvyys on vähintään 10 metriä ja niiden
alaosassa on selvästi havaittava kellarimainen pienilmasto. Tärkein
säilytettävä ominaispiirre on pienilmaston synnyttämä, ympäristöstään
erottuva kasvillisuus, joka säilytetään rajoittamalla hakkuut vain supan
reunojen ylimpään osaan. Kriteerissä tarkoitetut puuttomat tai
vähäpuustoiset paahderinteet sijaitsevat harjujen kaakkois-, etelä-, lounais- ja
länsisuuntaisilla rinteillä. Tärkein säilytettävä ominaispiirre on paahdelajisto,
joka säilytetään jättämällä kohde metsittämättä.
2. Ojittamattomat korvet
Kriteerin tarkoittamiin elinympäristöihin sisältyvät ojittamattomat korvet,
jotka eivät lukeudu metsälain 10 §:ssä erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, ja
jotka ovat puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia, eri-ikäisrakenteisia tai joissa
kuollutta puustoa on vähintään 20 m3/ha. Alle puolen hehtaarin kohteella kuollutta puusto tulee olla vähintään 10 m3. Korpien tärkein säilytettävä
ominaispiirre on vanha puusto, lahopuusto ja pohjaveden pinnan korkea taso,
jota ylläpidetään jättämällä kohteet ojittamatta. Korpien puustoa voidaan
käsitellä kasvatushakkuin sekä yksittäisiä puita poistamalla niin, että
tärkeimmät ominaispiirteet säilytetään.
3. Ojittamattomat lettorämeet ja ruohoiset sararämeet
Ojittamattomien lettorämeiden ja ruohoisten sararämeiden säilytettävät
ominaispiirteet ovat rimpi- ja mätäspintojen vaihtelu ja turpeen runsasravinteisuus. Näitä ylläpidetään jättämällä lettorämeet ja ruohoiset
sararämeet ojittamatta ja metsänkäsittelyn ulkopuolelle.
4. Lehtipuuvaltaiset lehdot
Kriteerissä tarkoitettujen, taimikkovaihetta vanhempien lehtojen tärkein
säilytettävä ominaispiirre on useasta puulajista koostunut lehtipuuvaltainen
puusto. Kasvatushakkuissa toimitaan siten, että lehtipuuvaltaisuus säilyy ja
monimuotoisuudelle arvokasta puustoa säästetään.
5. Puustoltaan vanhat metsät
Puustoltaan vanhalla metsällä tarkoitetaan metsää, jossa täyttyvät seuraavat
vaatimukset:
I. Vallitsevan puuston ikä on Etelä-Suomessa yli 160 vuotta ja Pohjois-Suomessa yli 200 vuotta.
II. Puusto on eri-ikäisrakenteinen tai koostuu useasta latvuskerroksesta ja
puulajista taikka on myöhäisen sukkessiovaiheen kuusikko.
III. Puustoa ei ole käsitelty harsinta-, kasvatus- eikä väljennyshakkuin 60
vuoteen. Aiemmat harsinta-, kasvatus- tai väljennyshakkuut eivät ole
muuttaneet metsän luontaisia rakennepiirteitä eikä hakkuiden jäljiltä
esiinny kantoja enempää kuin 20 kpl/ha.
IV. Puustossa on vanhoja lehtipuita sekä lisäksi lahopuita, keloja ja maapuuta
Etelä-Suomessa vähintään 15 % ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 %
puuston tilavuudesta.
Kohteen ominaispiirteet säilytetään jättämällä metsikkö metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle.
6. Luonnontilaiset tulvametsät ja metsäluhdat
Kriteerin tarkoittamia tulvametsiä ja metsäluhtia luonnehtii vuotuinen
tulvarytmi. Meren, järvien, jokien ja purojen luontaisen tulvimisen ja
pintaveden vaihtelujen aikaansaamien kangasmaiden tulvametsiköiden ja
turvemaiden metsäluhtien tärkein ominaispiirre on pintaveden luonnollinen
vaihtelu, jota säilytetään jättämällä alueet ojittamatta. Puustoa voidaan
käsitellä kasvatus- ja suojuspuuhakkuin tai yksittäisiä puita poistamalla
lahopuun säilyminen turvaten.
Mikäli tässä kohdassa 8.11.1 tarkoitettujen arvokkaiden elinympäristöjen pinta-alaosuus on yli viisi prosenttia metsänomistajan omistaman ja sertifioinnin piiriin kuuluvan metsä- ja kitumaan pinta-alasta, voidaan kohdassa d) lueteltuja kohteita kohdan 5 puustoltaan vanhoja metsiä lukuun ottamatta jättää vähimmäispinta-alaosuuden ylimenevältä osalta edellä esitettyjen toimenpiderajoitusten ulkopuolelle.
Indikaattorit
Arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen metsätalouden toimenpiteissä:
a) Oikeusistuimen tekemät päätökset tapauksista, joissa luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisten kohteiden ominaispiirteiden säilyminen on vaarantunut.
b) Oikeusistuimen tekemät päätökset tapauksista, joissa metsälain 10 §:n erityisen tärkeän elinympäristön ominaispiirteet eivät ole säilyneet.
c) Oikeusistuimen tekemät päätökset tapauksista, joissa vesilain (587/2011) 2 luvun 11 §:n mukaisten luonnontilaisten vesiluontotyyppien luonnontila on vaarannettu.
Kohdissa a), b) ja c) ominaispiirteet eivät ole säilyneet kriteerissä tarkoitetulla tavalla, jos kohteella on toimittu tahallaan tai tuottamuksellisesti luonnonsuojelu-, vesi- tai metsälain vastaisesti. Kohdassa d) kuvatut luonnonsuojelullisesti arvokkaat elinympäristöt ovat säilyneet ennallaan tai lähes ennallaan seurantatulosten perusteella. ”Lähes ennallaan” tarkoittaa, että kohdassa d) lueteltujen elinympäristöjen tärkeimmät, säilytettävät ominaispiirteet ovat säilyneet yli 90 prosentilla kohteiden kokonaispinta-alasta.
Määritelmät
Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.
Kriteerin mukaisia korpia ovat ojittamattomat korvet sekä sellaiset ojitetut korvet, joissa ojituksella ei enää ole kuivattavaa vaikutusta.
Lehtipuuvaltaisella tarkoitetaan lehtoa, jossa lehtipuiden osuus puuston tilavuudesta on yli 50 %.
Pohjois-Suomi käsittää Suomen metsäkeskuksen Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueyksiköiden alueet. Etelä-Suomi käsittää muut alueyksikköalueet.
