Metsäammattilaiset ovat verrattain hyvin tietoisia sertifioinnin vaatimuksista, mutta entäpä metsänomistajat? Sertifioinnilla on maassamme jo pitkät perinteet, mutta kriteeristö on vuosien saatossa muuttunut useamman kerran. Ei siis ole ihme, jos metsänomistaja kokee vaatimukset vieraaksi tai tulee unohtaneeksi, mitä metsässä saa ja ei saa tehdä.
Sertifiointi on metsänomistajalle vapaaehtoista, mutta mikäli metsät ovat sertifioituja, tulee niissä toimia sertifioinnin vaatimusten mukaisesti. Sertifiointivaatimusten vakava tai toistuva rikkominen voi johtaa jopa sertifioinnista erottamiseen. Metsänomistajan metsät ovat sertifioinnin piirissä, mikäli metsänomistaja on esimerkiksi Metsänhoitoyhdistyksen jäsen tai ilmoittautunut itse KMY:n rekisteriin. Myös eri metsäyhtiöiden kanssa puukauppoja tehdessä metsätilat usein liitetään sertifiointiin.
Säästöpuut, tekopökkelöt, rantojen suojakaistat, suoluonnon suojavyöhykkeet, arvokkaat elinympäristöt ja monet muut asiat ovat jo arkipäiväistyneet metsänkäsittelyssä. Valitettavan usein kuitenkin tulee vastaan tilanteita, joissa metsänomistajalla tunne astuu peliin ja esimerkiksi tuulen kaatamat säästöpuut korjataan polttopuuksi, sillä eihän niitä voi lahoamaankaan jättää. Jotta sertifioinnin vaatimukset täyttyvät, niin metsä ei kuitenkaan saisi olla liian ”siisti”. Lahopuullakin on metsässä oma tärkeä roolinsa.
Toisinaan metsänomistajat ajattelevat, että sertifioinnin vaatimuksista ei tarvitse välittää, kun työn tekee itse tai teettää sen itse, eli ostaa palvelun suoraan esimerkiksi hakkuukoneyrittäjältä. Jos metsä on sertifioitu, ei edellä kuvatuissakaan tilanteissa saa jättää noudattamatta sertifioinnin vaatimuksia. Sertifioiduissa metsissä tehtävät työt tulee aina tilata sertifiointiin sitoutuneelta yrittäjältä ja ne on tehtävä sertifiointivaatimusten mukaan. Yrittäjän sertifiointiin sitoutumisen voi tarkastaa PEFC Suomen ylläpitämästä yrittäjärekisteristä. Työ on toteutettava sertifioinnin vaatimusten mukaan myös silloin, kun työn toteuttaja on metsänomistaja itse. Lisäksi metsänomistajan on muistettava tehdä metsänkäyttöilmoitus myös omaehtoisista hakkuista.
Sertifiointi mm. kieltää heikentämästä arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteitä. Mistä metsänomistaja sitten saa apua esimerkiksi elinympäristöjen tunnistamiseen? Metsään.fi -palvelusta on nähtävissä aiemmin kartoitetut elinympäristöt ja metsien käsittelyssä huomioitavat kohteet. Muita hyviä palveluita ovat mm. Metsänhoitoyhdistyksen OmaMetsä-palvelu ja eri yhtiöiden tarjoamat sovellukset. Mikäli tilalla on olemassa ajantasainen metsätaloussuunnitelma, on siihen merkitty huomioitavat kohteet. Lisäksi metsänkäyttöilmoituksen jättämisen jälkeen saa varmuudella Metsäkeskukselta paluupostia, jos käsiteltävän alueen lähellä on arvokkaita kohteita, jotka tulee ottaa huomioon.
Jotta metsätalouden nykymuotoinen harjoittaminen olisi jatkossakin mahdollista, jokaisen metsänomistajan tulisi tehdä pieniä tekoja ja noudattaa myös omissa toimissaan sertifioinnin vaatimuksia. Hyvin toteutettuna sertifiointi ei ole kirosana vaan osa normaalia arkipäiväistä toimintaa. Se on kunnia-asia ja konkreettinen osoitus kestävästi ja läpinäkyvästi toteutetusta metsätaloudesta.
Itäinen metsäsertifiointitoimikunta
