Itäisen alueen sertifiointitoimikunta tutustui Jaalan Yhteismetsän metsiin
PEFC itäisen alueen sertifiointitoimikunta jalkautui 6.5. pitämänsä kokouksen yhteydessä maastoon tarkastelemaan uuden, vuoden 2023 alussa voimaan tulleen, PEFC-standardin mukaisten vaatimusten toteutusta. Sopivat maastokohteet löytyivät Jaalan Yhteismetsän mailta, joihin tutustuttiin toimikunnassa yhteismetsiä edustavan metsänvartija Jarkko Koskelan johdolla.
Toimikunta vieraili iltapäivän aikana kolmella erilaisella maastokohteella, joiden lomassa käytiin vilkasta keskustelua mm. säästöpuista ja vesiensuojelusta. Päivän maasto-osuus päätettiin ojamaisen, peratun ja suoristetun puron varteen, jossa pohdittiin suojakaistakysymyksiä ja purojen sekä niiden välittömän lähiympäristön luonnontilaisuuden arviointia.
Säästöpuista monenlaisia hyötyjä
Keskustelua säästöpuista käytiin likimain jokaisen tarkastellun maastokohteen yhteydessä. Ensimmäinen maastokohde tarjosi erinomaisen esimerkin siitä, kuinka monipuolisia hyötyjä säästöpuilla voidaan saada aikaan. Tälle kohteelle säästöpuut oli keskitetty leveänä vyöhykkeenä hakkuuaukon reunamalle, jolloin ne muodostivat ekologisen käytävän ja mahdollistivat osaltaan metsässä elävien lajien liikkumisen. Rinteen yli mutkitteleva säästöpuuvyöhyke tarjosi myös maisemallista suojaa viereisen järven rannan mökkiläisille. Kohteella oli ollut epäily liito-oravaesiintymästä, joten säästöpuuvyöhykkeelle oli jätetty vanhoja järeitä haapoja nauhamaisesti. Tekopökkelöitäkin löytyi PEFC standardien vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi hömötiainen hyötyy nopeasti lahoavasta pieniläpimittaisesta lehtipuusta tehdyistä tekopökkelöistä. Muun muassa raita on puulajina tätä ajatellen erinomainen.
Toinen maastokohde oli rauduskoivun luontainen uudistusala, jolle siemenpuut oli jätetty pystyyn. PEFC-standardi edellyttää, että metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kasvatus- ja uudistushakkuukohteissa sekä energiapuun korjuussa jätetään pysyvästi sekä eläviä säästöpuita että kuollutta puustoa. Monimuotoisuutta ja metsälajistoa turvataan säilyttämällä sekapuustoisuutta ja tiheikköjä. Nämä vaatimukset tulee tälläkin kohteella huomioida tulevissa toimenpiteissä. Alueella näkyi merkkejä hirvien liikehdinnästä, mutta ainakin toistaiseksi rauduskoivut olivat saaneet kasvaa rauhassa. Koivujen seassa siellä täällä kasvaneet pihlajat olivat maistuneet hirville.
Säästöpuut oli keskitetty nauhamaiseksi vyöhykkeeksi. Tällä kohteella säästöpuut toimivat samalla mökkiläisten maiseman turvaajana, monimuotoisuuden lisääjänä ja ekologisena käytävänä.
Vesiensuojelurakenteet
Päivän kolmannella maastokohteella toimikunta tarkasteli muun muassa vesiensuojelurakenteita. Pellolta johdetut vedet ohjattiin suureen laskeutusaltaaseen, jonka jälkeen ne valuivat pintavaluntana ennen lampeen päätymistä. Tämänkaltaisilla vesiensuojelurakenteilla voidaan tehokkaasti vähentää ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista vesistöihin. Lammen rantaan oli myös jätetty sertifiointivaatimusten mukainen puustoinen suojakaista.
Kolmannen maastokohteen yhteydessä tarkasteltiin myös mahdollista muinaismuistolain mukaista kohdetta (tervanpolttohauta) ja sen huomioimista metsänkäsittelyssä. Sertifiointivaatimukset ohjaavat välttämään mm. säästöpuiden jättämistä muinaisjäännösten päälle, koska ne voivat kaatuessaan vaurioittaa muinaisjäännöstä.
Laskeutusaltaan ja lammen väliin oli jätetty vaatimusten mukaisesti keskimäärin 10 metriä leveä puustoinen suojakaista. Laskeutusaltaasta vedet valuivat pintavaluntana ennen lampeen päätymistä.
Ojamainen, perattu ja suoristettu puro
Maastokierros päättyi ojamaisen, suoristetun ja peratun puron varteen. Vanhat kartat osoittivat, että puro on ollut alun perin luonnontilainen ja sitä on sittemmin perattu ja suoristettu. PEFC-standardi edellyttää, että myös uomaltaan alle 2 m leveiden ojamaisten, perattujen ja suoristettujen purojen varteen jätetään suojakaista. Suojakaistan leveys ja puustoisuusvaatimus riippuu siitä, elääkö purossa lohikalakanta vai ei. Tällä kohteella puustoa oli puron reunoille jätetty paljon ja suojakaistavaatimukset täyttyivät hyvinkin. Tällaisten kohteiden tulkinta ei aina ole helppoa. Purojen ja pienvesien kanssa onkin syytä toimia aina varovaisuutta noudattaen. ”Jos itselle herää pienikin epäilys siitä, että kyseessä voisi olla luonnontilaisen kaltainen tai sellaiseksi palautumassa oleva puro, kannattaa suojakaistavaatimus toteuttaa tämän mukaisesti.”, totesi Metsäkeskuksen edustaja. Säästöpuita sivuttiin tälläkin kohteella käydyssä keskustelussa, sillä niitä on mahdollista ja usein kannattavaakin keskittää suojakaistoille. Keskittämällä säästöpuut pienvesien lähelle ja suojakaistoille saadaan aikaan paljon luonnon kannalta tärkeitä monimuotoisuushyötyjä.
Vanhat, 1800-luvulle ulottuvat kartat paljastivat, että tämäkin puro on ennen ollut luonnontilainen. Sittemmin puroa on perattu ja suoristettu. Myös ojamaisten, perattujen ja suoristettujen purojen varteen tulee PEFC vaatimusten mukaisesti jättää suojakaista.
