Läntisen PEFC-alueen auditoinnit järjestettiin syyskuussa ja tulokset esiteltiin alueelliselle sertifiointitoimikunnalle. Erityistä kiitosta saivat kentällä toimivat ammattitaitoiset työntekijät ja yrittäjät. Alueen pääarvioija Klaus Yrjönen Kiwa Inspectasta toi myös esille sen, että on nähtävissä paljon hyviä käytäntöjä toimijoiden ja viranomaisten välillä. Kokonaisuutena poikkeamia oli kolme vähemmän kuin edellisenä vuonna.
Poikkeamat, joita oli kuusi kappaletta, kohdistuivat metsänkäyttöilmoituksien tekoon, taimikonhoitomäärään, kulotusten määrään, säästöpuiden määrään, sekä vesien suojeluun hakkuissa, maanmuokkauksissa ja kunnostusojituksissa. Poikkeamien aiheet ovat pääosin samoja kuin aiempina vuosina ja niiden korjaamiseksi on edelleen tehtävä aktiivisesti töitä.
Vaikka säästöpuiden osalta tuli poikkeama, kehitystä on kuitenkin havaittavissa, sillä hyviä käytäntöjä niiden riittävän määrän varmistamiseksi on otettu käyttöön. Useat toimijat merkitsevät säästöpuuryhmät kartalle, jotta ne osataan huomioida hakkuissa. Mikäli säästöpuuryhmää ei ole erikseen merkitty, hakkuukoneen kuljettaja tekee valinnan hakkuun aikana, ollen riippuvainen näkyvyyden suhteen esimerkiksi lumen ja valon määrästä. Säästöpuuryhmän merkitseminen karttaan helpottaa toimenpiteiden suunnittelua myös tulevaisuudessa. Kun säästöpuuryhmät säilyvät kuviolla samassa paikassa, ajourien suunnittelu helpottuu. Pysyviin säästöpuuryhmiin ehtii myös muodostua luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää rakenteellisuutta ja lahopuustoa. Säästöpuuryhmiä osataan jo hyvin jättää vesistöjen suojakaistoille, mahdollisten lakikohteiden ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen yhteyteen, jossa ne edistävät monimuotoisuutta parhaiten. Tieto säästöpuiden keskittämisestä olisi hyvä kirjata metsänkäyttöilmoitukseen lisätietona, sillä silloin säästöpuiden sijainti olisi tiedossa myös mahdollisissa arvioinneissa.
Turhaa raivaamista tulisi jatkossa välttää, jotta myös uusien kriteerien vaatimus riistanhoidollisista tiheiköistä ja lehtipuuosuuden lisäämisestä toteutuisi. Turha raivaaminen myös kasvattaa kuluja. Riistatiheikköjä tulisi jättää ennakoivasti tulevia säästöpuuryhmiä ajatellen niin, että tiheikkö säilyisi hakkuissa säästöpuuryhmänä.
Kulotustavoitteen täyttyminen edellyttää laajempaa yhteistyötä ja keskustelua koko sertifiointiryhmän kesken. Ongelmaksi koetaan muun muassa se, että kulotukseen tarvittava kalusto, tekijät ja osaaminen ovat hajallaan, niistä ei tiedetä tai ne sijaitsevat kaukana kulotuskohteesta. Tämä hankaloittaa kulotusten suunnittelua ja toteutusta. Kulotuksien edistämiseksi toimijat ehdottivat alueellista tietokantaa, josta ilmenisi, kenellä on tarvittavaa osaamista kulotusta varten, keneltä löytyy työvoimaa ja kenellä on hallussaan tarvittavaa kalustoa. Toimijat voisivat myös tarjota talkooväkeä kulotuksiin, mikä edistäisi kulotusten toteutusta. Tässä sertifiointitoimikunnalla voisi olla tärkeä rooli tietokannan ylläpitäjänä.
Taimikonhoidon tavoitemääristä jäätiin läntisellä alueella, vaikka osassa maakunnista tavoite saavutettiin. Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla ylitettiin sertifioinnin edellyttämä 60 % -toteumaraja suhteessa AMO-tavoitteisiin. Yksittäiset maakunnat eivät kuitenkaan riitä kannattamaan koko ryhmäsertifiointialueen tavoitteen saavuttamista, vaan onnistumista tarvitaan kaikilta. Vaikka tavoitteesta jäätiin, kehityssuunta on oikea, kun verrataan toteutuneen taimikonhoidon määrää (51 %) aiempaan (45 %). Oikea-aikaiset taimikoiden hoitotyöt ovat ensisijaisen tärkeitä metsien kasvukunnon ja ilmastokestävyyden varmistamiseksi.
Lakikohteiden ja arvokkaiden elinympäristöjen osalta keskusteluissa nousi esille tarve varmistaa tiedonkulku kaikille kohteella toimiville. Ennakkoilmoitukset elinympäristöistä metsänkäyttöilmoituksen yhteydessä ovat hyvä käytäntö ja niillä varmistetaan tiedotus hakkuu- ja korjuukoneen kuljettajille. On kuitenkin muistettava, että metsänkäyttöilmoituksen mukana karttoihin tuleva tieto ei automaattisesti välity maanmuokkaajalle ja häntä on muistettava informoida erikseen.
Lakikohteisiin ja elinympäristöihin liittyen auditointeihin osallistuneet toimijat kokivat yhteistyön Metsäkeskuksen kanssa sujuvaksi ja neuvonnan koettiin olevan riittävää. ELY-keskusten osalta toivottiin aktiivisempaa neuvontaa epäselvien kohteiden rajaamisessa. Toimijat kokivat joutuvansa ottamaan vastuun epäselvistä kohteista, vaikka ELY-keskuksilla olisi viranomaistahona neuvontavelvollisuus.
Puunkorjuu on työturvallisuuden kannalta riskialtista ja auditoinneissa käytiinkin kattavasti keskusteluja työturvallisuudesta ja sen kehittämisestä. Urakanantajalla on vastuu voimassa olevan ensiapukoulutuksen varmistamisessa puunkorjuutyömaalla. Puunkorjuutyölainsäädännön mukaan urakanantajalla on velvollisuus ylläpitää työntekijöiden ensiaputaitoja esimerkiksi järjestämällä ensiapukoulutusta. Toimijoiden tuleekin kiinnittää huomiota korttien voimassaoloon ja uusimistarpeeseen. Työturvallisuuteen liittyen toimijoiden on myös muistettava peruskarttojen puutteelliset merkinnät sähkö- ja puhelinlinjojen osalta ja varmistettava, että ajantasainen tieto on merkitty työmaakarttoihin.
