Metsänhoidon PEFC-vaatimusten yksiselitteisyys ja mitattavuus esillä Ylä-Lapissa
Metsäalan toimijat kokoontuivat elokuussa Inariin keskustelemaan PEFC-sertifiointia koskevasta vanhojen metsien määritelmästä. Sen on havaittu olevan tulkinnanvarainen ja tietyiltä osin epäselvä. Metsätalouden toimijoiden yhteinen kanta oli, että määritelmän sisällön pitää olla yksiselitteinen, jotta vanhoiksi metsiksi katsottavat kohteet pystytään tunnistamaan ja rajaamaan hakkuita suunniteltaessa. Asia on esillä myös käynnissä olevassa PEFC-kriteeristön tarkistustyössä.
Kestävän Metsätalouden Yhdistys (KMY) ja sen Pohjoinen metsäsertifiointitoimikunta järjestivät yhteistyössä Metsänhoitoyhdistys Ylä-Lapin kanssa tilaisuuden, jossa perehdyttiin vanhojen metsien määritelmään Ylä-Lapin oloissa. Tilaisuuteen osallistui metsänhoitoyhdistysten, metsäteollisuusyritysten, yhteismetsien, Metsähallituksen, Metsäkeskuksen ja paikallisten korjuuyrittäjien edustajia, sekä sertifiointiyritys DNV GL:n ja PEFC Suomen edustajat.
Ylä-Lapissa metsät ovat valtaosin valtion maita ja yksityisessä omistuksessa on vain kymmenisen prosenttia metsistä. Aluetta hallitsevat metsätalouskäytön ulkopuolella olevat suojelualueet valtion mailla. Inarin maapinta-alasta erilaiset suojelualueet kattavat noin 70 %. Valtion metsät ovat Metsähallitus Metsätalous Oy:n PEFC-sertifikaatin piirissä. Yksityisiä metsiä on laajasti KMY:n alueellisen PEFC-ryhmäsertifikaatin piirissä.
PEFC-kriteerissä 10 edellytetään, että puuston korkean iän, puuston ominaisuuksien ja kohteen käsittelyhistorian perusteella vanhoiksi metsiksi luettavat metsiköt jätetään metsätalouden toimenpiteiden ulkopuolelle. Kriteeri ei kuitenkaan kerro, miten puuston ominaisuuksia tulisi mitata.
Metsäkohteilla käydyssä keskustelussa nousi esiin, että Ylä- Lapin talousmetsissä on erityispiirteitä, joita koko maan kattava vanhojen metsien PEFC-määritelmä ei tunnista. Tämän hetkinen tilanne koetaan hankalana, sillä epätietoisuus vaikeuttaa leimikoiden suunnittelua ja heijastuu puukauppaan. Yhteiseksi tavoitteeksi nähtiin, että käyttöön saadaan selkeät määritelmät mm. lahopuun ja lehtipuun määrän mittaamiseen. Näin muodostuisi yhtenäiset käytännöt, joiden pohjalta sertifiointiyritys arvioi PEFC-vaatimusten toteutumista.
Vanhojen metsien määritelmä on esillä myös käynnissä olevassa PEFC-vaatimusten tarkistustyössä. Mahdolliset muutokset kriteerin sisältöön tulevat sisältymään kriteeristön toiseen luonnosversioon, jota kenen tahansa on mahdollista kommentoida tämän syksyn aikana toteutettavan julkisen konsultaation aikana.
