Metsäsertifiointi asettaa metsien hoidolle ja käytölle useita vaatimuksia, joiden toteutumista tarkastetaan vuosittain. Mikäli vuosiauditoinnissa havaitaan sertifiointivaatimusten tai metsäalaa ohjaavan lainsäädännön noudattamiseen liittyviä puutteita, sertifiointialueelle kirjataan poikkeama. Havaitut puutteet tulee korjata ja kaikkien sertifioiduissa metsissä toimivien tulee varmistaa, että oma toiminta on vaatimusten mukaista. Alle on koostettu vuonna 2024 esiin nousseita teemoja, jotka erityisesti omatoimisia hakkuita ja metsänhoitotöitä tekevien metsänomistajien tulisi huomioida.
Metsänkäyttöilmoituksen tekeminen
Metsäkeskuksen tietoon tulee vuosittain joitain tapauksia, joissa lakisääteinen metsänkäyttöilmoitus on syystä tai toisesta jäänyt tekemättä. Juurisyinä havaituissa puutteissa on muun muassa se, että leimikkoa on pyydetty laajentamaan kesken hakkuun, jolloin hakkuualue ei enää vastaa metsänkäyttöilmoitusta. Metsänkäyttöilmoituksen tekeminen voi myös voinut unohtua. Metsänkäyttöilmoituksen tekemisessä onkin syytä olla tarkkana. Mikäli metsänomistaja tekee pystykauppaa koskevan metsänkäyttöilmoituksen itse, kaikki sen perusteella metsänomistajalle toimitetut viranomaistiedot leimikolla sijaitsevista arvokkaista elinympäristöistä ja uhanalaisista lajeista tulee aina viipymättä saattaa hakkuuoikeuden haltijan tietoon.
Taimikonhoidon oikea-aikaisuus
PEFC-sertifiointi edellyttää, että sertifiointialueen vuotuisesta taimikonhoitotarpeesta on tehty vuosittain vähintään 60 %. Tavoite ei ole täyttynyt kaikilla sertifiointialueilla ja metsänomistajia kannustetaankin kiinnittämään huomiota taimikonhoidon ajankohtaisuuteen omissa metsissään. Puuston kasvuun ja kasvatettavan puun laatuun vaikuttavat suuresti taimikkovaiheessa tehdyt ratkaisut. Oikea-aikainen taimikonhoito nopeuttaa viljelypuiden kasvua sekä lisää ja aikaistaa hakkuutuloja. Taimikonhoito parantaa kasvatettavien puiden laatua ja sen avulla kasvu saadaan kohdentumaan haluttuihin puuyksilöihin. Ajoissa tehty taimikonhoito on myös halvempaa. Oikein ajoitettu ja toteutettu taimikonhoito mahdollistaa paremman tuoton ensiharvennukselta ja takaa paremman tukkipuun laadun päätehakkuussa. Metsänomistajille voidaan myöntää METKA-tukea taimikonhoitoon.
Metsätyömaiden siisteys
Sertifiointivaatimusten noudattamista valvotaan otantaluonteisesti metsätalouden työmailla. Valvontaa tekevät auditoijat havaitsivat, että joillakin istutustyömailla taimilaatikot oli jätetty keräämättä uudistusalalle. Kaikkea roskaamista tulee välttää ja esimerkiksi jätelaki vaatii, että taimilaatikot tulee kerätä pois istutustyömailta. Vaatimus koskee myös pahvisia taimilaatikoita. Metsänomistajien tuleekin huolehtia taimilaatikot ja muut roskat pois työmaalta omatoimisia istutustöitä tehdessään.
Metsän arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset lajit
Uhanalaisten lajien ja arvokkaiden elinympäristöjen huomiointiin liittyen on noussut muutamia poikkeamahavaintoja. Taustalta löytyy muun muassa tiedonkulun puutteita sekä epäselvyyksiä toimintaohjeisiin ja maastomerkintöihin liittyen. Kohteiden tunnistaminen ja rajaaminen toimenpiteiden ulkopuolelle vaativat useimmiten ammattiosaamista, jonka vuoksi suunnittelu ja
maastomerkinnät toteutetaan yhteistyössä metsäammattilaisten ja viranomaisten kanssa. Metsänomistajien on hyvä muistaa, ettei ammattilaisten tekemiä maastomerkintöjä saa muuttaa ja viranomaisten antamia toimintaohjeita tulee aina noudattaa. Hakkuun lisäksi erityiskohteet tulee huomioida myös mahdollisessa ennakkoraivauksessa ja päätehakkuun jälkeisissä uudistustoimenpiteissä. Metsänomistajan velvollisuus on myös tiedottaa hakkuuoikeuden haltijaa tiedossaan olevista erityiskohteista ja välittää mahdolliset viranomaisohjeet hakkuusta vastaavalle taholle.
Säästöpuut, kuolleet puut & tekopökkelöt, tiheiköt, sekapuustoisuus
Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi hakkuissa ja energiapuunkorjuussa jätetään pysyvästi sekä eläviä säästöpuita että kuollutta puustoa. Mikäli luontaisesti kuolleita puita ei ole, tehdään tekopökkelöitä, mikä nopeuttaa lahopuun muodostumista. Auditoinneissa havaittiin kohteita, joilla ei ole ollut riittävästi lahopuuta tai sitä korvaamaan tehtyjä tekopökkelöitä.
Lahopuusta hyötyvät useat metsälajit, kuten tiaiset, jotka pesivät pökkelöissä. Lahopuun ansiosta metsän lajisto on rikkaampi ja vastustuskykyisempi. Monimuotoinen ja runsas linnusto muun muassa käyttää ravintonaan erilaisia tuhohyönteisiä. Elävät säästöpuut, erityisesti kookkaat lehtipuut, tarjoavat suojaa ja ravintoa ja kuollessaan ne turvaavat metsän lahopuujatkumoa. Elävät ja kuolleet säästöpuut sekä tekopökkelöt tuleekin jättää metsään, eikä niitä tule korjata hakkuun jälkeen polttopuiksi.
Monimuotoisuutta ja metsälajistoa turvataan säilyttämällä sekapuustoisuutta ja tiheikköjä. Tiheiköt tuovat suojaa esimerkiksi riistalajistolle. Sekapuustoisuus puolestaan monipuolistaa lajistoa ja parantaa metsän häiriönsietokykyä. Omatoimisessa taimikonhoidossa tuleekin kiinnittää huomiota sekapuustoisuuden ja tiheiköiden säilyttämiseen.
PEFC-sertifioinnin elävät ja kuolleet säästöpuut, tekopökkelöt, tiheiköt sekä sekapuustoisuus
Vesiensuojelu ja suojakaistat
Vesiensuojelun suunnittelu ja toteutus vaativat asiantuntemusta. Ojien perkausten ja vettä johtavien maanmuokkaustoimenpiteiden suunnittelu onkin perusteltua teettää aiheeseen perehtyneellä ammattilaisella, joka osaa arvioida ojitustarpeen, määrittää tilanteeseen sopivat vesiensuojeluratkaisut sekä hakea tarvittavat luvat. Vähäistä suuremmat ojitus- ja ojitusmätästyshankkeet vaativat aina ilmoituksen alueelliseen ELY-keskukseen. Ilman huolellista suunnittelua riskinä on, että kiintoaines ja maassa olevat ravinteet pääsevät kulkeutumaan vesistöihin heikentäen niiden tilaa.
Vesistöjen ja lähteiden varteen on jätettävä suojakaista, jonka tarkoituksena on turvata veden laatua, varjostaa uomaa ja säilyttää rannan elinympäristöjä. Suojakaistalla saa tehdä poimintahakkuita, mutta puuston peitteisyys tulee säilyttää. Suojakaistalle jätetyt puut voidaan laskea säästöpuiksi, mikäli ne täyttävät säästöpuille asetetut vaatimukset. Leimikon säästöpuut kannustetaankin keskittämän mahdollisuuksien mukaan suojakaistoille. PEFC-sertifioinnissa suojakaistan leveyden tulee olla keskimäärin vähintään 10 metriä. Suojakaistan pensaskerros tulee säilyttää, mikä on huomioitava esimerkiksi hakkuualueen ennakkoraivauksessa. Koneilla liikuttaessa tulee varmistaa, ettei uoman suuntaan muodostu urapainumia, joita pitkin uomaan päätyy ravinteita ja kiintoainesta. Lähiympäristöltään luonnontilainen tai sen kaltainen pienvesielinympäristö voi täyttää metsälain 10§ mukaisen arvokkaan elinympäristön määritelmän, jolloin sen rajauksessa noudatetaan metsälain tulkintaa.
Vesistöjen lisäksi puustoinen suojakaista jätetään myös avosoiden vaihettumisvyöhykkeille. Suon suojakaistan tulee olla leveydeltään vähintään 10 metriä. Suojakaistan pensaskerros säilytetään, ja suojakaista rajataan maanmuokkauksen ulkopuolelle. Soiden vaihettumisvyöhykkeet hyödyttävät erityisesti metsäkanalintuja, jotka hyötyvät pensas- ja varpukerroksen tarjoamasta suojasta ja ravinnosta.
Ohje vesistöjen, pienvesien ja avosoiden läheisyydessä toimimiseen
Lisätietoa PEFC-vaatimuksista
Mikäli PEFC-vaatimukset eivät ole vielä tuttuja, niitä voi opiskella KMY:n verkkosivuilta löytyvän maksuttoman PEFC Sertiseriffi-verkkokurssin avulla. KMY:n verkkosivuilta löytyvät myös tiivistelmät metsätalouden työlajeissa noudatettavista PEFC-vaatimuksista. PEFC-vaatimukset löytyvät kokonaisuudessaan Suomen kansallisesta PEFC-standardista.
