Sari Hilli, Suomen metsäkeskus
Suomen metsäkeskuksen vetämä Suometsien puunkorjuun uudet tuulet -hanke on tuottanut yhteistyössä Kestävän Metsätalouden Yhdistyksen kanssa ohjeet suojakaistoista ja niillä toimimisesta. Lisäksi on tuotettu ohje säästöpuiden ja tiheikköjen jättämisestä sekä sekapuustoisuuden suosimisesta. Ohjeet on tarkoitettu kaikille metsänomistajille ja ammattilaisille, jotka tekevät taimikonhoitotöitä, nuorenmetsän kunnostusta tai hakkuita. Ohjeet löytyvät Suometsien puunkorjuun uudet tuulet- hankkeen kotisivuilta ja Kestävän Metsätalouden Yhdistyksen verkkosivuilta.
Metsänhoidon menetelmät ovat kehittyneet vastaamaan nykypäivän ekologisia ja taloudellisia tarpeita. Uusimpien ohjeiden mukaan vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa on huolehdittava vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta. Suojavyöhykkeen tarkoituksena on estää eroosiota ja ravinne- ja kiintoainehuuhtoumien päätymistä vesistöön, joten sen leveyden on oltava riittävä tehokkaaseen suojaukseen. Metsäsertifiointijärjestelmät, kuten PEFC, asettavat omat vaatimuksensa suojavyöhykkeiden leveydelle. Suojakaistojen tulee olla keskimäärin vähintään 10 metriä leveitä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Tällä varmistetaan, että vesistöjen varsilla säilyy kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava kasvillisuus.
Suojakaistoilla sallitaan ainoastaan poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa, erityisesti lehtipuustoa suosien. Lisäksi suojakaistoilla ei saa tehdä maanmuokkausta, lannoitusta, kantojen korjuuta, pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta tai kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla. Nämä ohjeet edistävät vesistöjen suojelua ja metsien monimuotoisuuden säilymistä, mikä on tärkeää niin ekologisesta kuin taloudellisestakin näkökulmasta.
Suojakaistat sekä vesistöjen että suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeessä tarjoavat hyvän mahdollisuuden luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi hakkuiden yhteydessä. Suojakaistoille voidaan jättää eläviä ja kuolleita säästöpuita, tekopökkelöitä ja riistatiheikköjä. Sekapuustoisuuden suosiminen on suojakaistoilla metsänhoitosuositusten ja PEFC-sertifioinnin mukaisesti toimittaessa suositeltavaa.
Säästöpuut kannattaa sijoittaa esimerkiksi arvokkaiden elinympäristöjen, vesistöjen suojavyöhykkeiden tai soiden vaihettumisvyöhykkeiden yhteyteen. Korjuukustannuksia nostavat, vaikeasti uudistettavat kohdat kuten soiden märät painanteet ja kivikot ovat hyviä säästöpuuryhmien ja riistatiheiköiden paikkoja. Jos näitä ei hakattavalla kohteella ole, kannattaa säästöpuut jättää ryhmiin. Tämä helpottaa niiden säilyttämistä tulevissa hakkuissa ja tarjoaa paremman suojan eläimille. Erityisesti jatkuvan kasvatuksen peitteisiä menetelmiä käytettäessä on tärkeää huolehtia säästöpuuryhmien säilymisestä hakkuukerrasta toiseen.
Säästöpuiden määrä vaihtelee metsänhoidon tavoitteiden ja paikallisten olosuhteiden mukaan, mutta yleinen suositus on jättää noin 5–10 säästöpuuta hehtaarille. Sopivien säästöpuiden valinta on tärkeä osa metsänhoitoa, ja siksi siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Säästöpuiksi sopivat:
1. Ekologisesti merkittävät puut: Valitse puita, jotka ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Näitä voivat olla esimerkiksi vanhat, järeät haavat, raidat ja jalot lehtipuut, palokoroiset puut.
2. Kolopuut ja lahopuut: Säästä puita, joissa on koloja tai jotka ovat osittain lahonneet. Nämä puut tarjoavat elinympäristöjä monille linnuille ja hyönteisille. Säästä myös maassa olevat eriasteisesti lahonneet puut.
3. Eri-ikäiset puut: Pyri valitsemaan eri-ikäisiä ja -kokoisia puita, jotta ne tarjoavat monipuolisia elinympäristöjä eri lajeille.
4. Taloudellisesti vähäarvoiset puut: Säästöpuiksi sopivat usein taloudellisesti vähempiarvoiset puut, kuten haavat, pihlajat ja raidat, kaksilatvaiset havupuut.
Sekapuustoisuus lisää metsän rakenteellista ja lajistollista monimuotoisuutta, mikä tarjoaa elinympäristöjä useille eri lajeille. Esimerkiksi lehtipuut tarjoavat ravintoa ja suojaa monille hyönteisille, linnuille ja nisäkkäille. Eri puulajit käyttävät kasvuresursseja, kuten valoa, vettä ja ravinteita, eri tavoin. Tämä vähentää puulajien välistä kilpailua ja parantaa metsän kokonaiskasvua. Lisäksi lehtipuiden karike parantaa maaperän rakennetta ja ravinnepitoisuutta, mikä hyödyttää koko metsän ekosysteemiä.
Sekapuustoiset metsät ovat yleensä kestävämpiä ilmastonmuutoksen aiheuttamia stressitekijöitä, kuten tuholaisia ja sään ääri-ilmiöitä, vastaan. Eri puulajit reagoivat eri tavoin ympäristömuutoksiin, mikä lisää metsän kokonaiskestävyyttä. Sekapuustoisuus voi parantaa metsän taloudellista tuottoa pitkällä aikavälillä. Monipuolinen puulajisto voi tarjota erilaisia puutavaralajeja ja vähentää riskiä, että yksittäinen tuholainen tai sienitauti tuhoaa koko metsikön.
Vedenpinnan tason säätely on tärkeä osa suometsien vesitalouden hallintaa ja siihen voidaan vaikuttaa kuivatusojilla sekä kasvatettavan puuston määrällä ja lajivalinnoilla. Suometsissä lehtipuiden suosiminen sekapuuna edistää haihdutusta ja auttaa vesitasapinon säätelyssä. Samalla saadaan metsikkötasolla lisättyä monimuotoisuutta.
Lähteet
Keskeiset PEFC-vaatimukset, Vaatimukset osa 3
Metsänhoidonsuositukset, luontokohteet ja lajien turvaaminen
Metsänhoidon suositukset, Metsälain 10 §: Erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittely
Metsänhoidon suositukset, suojavyöhykkeet ja rantametsät
Metsänhoidon suositukset suometsien hoitoon
Metsänhoidon suositukset, Säästöpuiden jättäminen
Törmänen, T. 2020. Ilmastokestävä metsänhoito-taustaraportti metsänhoidon suositusten kehittämiseen. Tapion raportteja nro 44.
Työlajikohtaiset PEFC-vaatimukset, puunkorjuu kasvatushakkuu
Työlajikohtaiset PEFC-vaatimukset, puunkorjuu uudistushakkuissa
