Alueellisen ryhmäsertifioinnin piirissä on noin 12 miljoonaa hehtaaria metsää, josta suurin osa on yksityisten metsänomistajien omistamaa. Metsänomistajat saavat sertifioinnin kiinteistöilleen jäsenetuna metsänhoitoyhdistyksen kautta, taikka esimerkiksi puukaupan yhteydessä puunostajan kautta. Metsänomistajien on mahdollista ilmoittaa kiinteistönsä sertifiointiin myös KMY:lle. Sertifiointiin liittyminen on metsänomistajalle vapaaehtoista, mutta sertifiointiin liitetyllä kiinteistöllä sertifiointivaatimuksia tulee noudattaa myös metsänomistajan omatoimisissa metsänhoitotöissä.
Metsäalan ammattilaisilla on tärkeä rooli sertifiointiin liittyvän tiedon välittämisessä metsänomistajille. Sertifiointivaatimuksista on hyvä keskustella erityisesti niiden metsänomistajien kanssa, jotka toteuttavat itsenäisesti metsänhoidon ja puunkorjuun toimenpiteitä. Hyvä paikka keskustelulle on puukaupan yhteydessä, sillä hakkuissa toteutettavat sertifioinnin vaatimukset näkyvät metsänomistajalle konkreettisimmin. Keskeisiä teemoja, joista metsänomistajien on hyvä saada tietoa ovat säästöpuut, tiheiköt, sekapuustoisuus ja suojakaistat.
Metsänomistajien neuvonta ja koulutus on kirjattu PEFC-standardiin alueellista ryhmäsertifiointia koskevana vaatimuksena, jonka toteuttaminen on kaikkien sertifiointiin sitoutuneiden metsäorganisaatioiden vastuulla. KMY on koostanut sertifiointiaiheisiin liittyvää materiaalia, jota neuvonnassa voi hyödyntää. Jokaisen metsäalan ammattilaisen tulisi tunnistaa keskeiset PEFC-vaatimukset ja osata perustella ne metsänomistajille.
Teemoja, joista metsänomistajien osaamista tulisi lisätä
Säästöpuiden ja säästettäviksi tarkoitettujen kuolleiden puiden kerääminen polttopuuksi voi tuntua houkuttelevalta ja metsänomistajille onkin hyvä perustella, miksi säästöpuita jätetään. Lahopuun hyödyistä metsäekosysteemille saa kätevästi tietoa tekopökkelöiden tekemiseen liittyvästä tiiviistä oppaasta. Tiheikköjen jättäminen ja sekapuustoisuuden säilyttäminen on hyvä pitää keskustelussa mukana, sillä taimikonhoito on yleisin metsänomistajan itsenäisesti suorittama työlaji. PEFC-vaatimukset säästöpuista, tiheiköistä ja sekapuustoisuudesta on koottu tietolehtiseen, josta niitä on helppo kerrata.
PEFC-sertifiointi velvoittaa huolehtimaan vesiensuojelusta vettä johtavissa maanmuokkaus- ja kunnostusojitustoimenpiteissä sekä asettaa rajoitteita ojitustoimenpiteille. Viime vuosina on noussut esiin tapauksia, joissa ojituksia on tehty sertifiointivaatimusten vastaisesti vesitaloudeltaan luonnontilaisille soille, sekä kitumaiden soille, joissa aiempi ojitus ei ole lisännyt puuston kasvua. Vettä johtavat toimenpiteet vaativat aina huolellista suunnittelua sekä ymmärrystä toimenpiteitä ohjaavista ja rajoittavista vaatimuksista. Puukaupan yhteydessä metsäammattilaisten olisi hyvä tiedustella metsänomistajalta, miten uudistamisen yhteydessä mahdollisesti toteutettavat vettä johtavat toimenpiteet, kuten ojien perkaaminen, on tarkoitus toteuttaa. Mikäli metsänomistaja aikoo tehdä tai teettää toimet omatoimisesti ilman ammattiorganisaation, esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen apua, kannattaa kerrata aihepiiriin liittyvät vaatimukset ja muistuttaa rajoitteista.
PEFC-sertifiointi edistää metsien käytön taloudellista kestävyyttä muun muassa edellyttämällä taimikonhoidon oikea-aikaisuutta. Läntisellä ryhmäsertifiointialueella taimikonhoidon tavoitetasoa ei ole saavutettu. Taimikonhoidosta koituu metsänomistajalle kustannuksia ja siksi metsäammattilaisten on hyvä osata perustella taimikonhoidon hyödyt tulevan puuston kasvulle. Taimikonhoidon oikea ajoitus vähentää raivaustyön määrää, alentaa työkustannuksia ja parantaa metsätalouden kannattavuutta. Oikein ajoitettuna taimikonhoitotyö on nopeampaa ja edullisempaa. Taimikon harvennuskustannukset nousevat jyrkästi puuston järeytyessä. Sopiva kasvatustiheys nopeuttaa puiden paksuuskasvua, mikä lyhentää kiertoaikaa ja aikaistaa hakkuutuloja.
